Suomalainen julkinen terveydenhuolto on pitkään ollut yksi hyvinvointiyhteiskuntamme kulmakivistä. Sen perusajatus on selkeä ja oikeudenmukainen: jokaisella on oikeus saada laadukasta hoitoa varallisuudesta riippumatta. Tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi viime vuosina olemme nähneet huolestuttavaa kehitystä, jossa terveydenhuollon palveluja ajetaan alas, hoitoonpääsy pitkittyy tai hoitoa ei tarjota ollenkaan. Tämä on vaarallinen tie.
Julkisen terveydenhuollon romuttaminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se tapahtuu vähitellen – resurssien leikkauksina, hoitohenkilökunnan uupumisena ja maksukykyisten potilaiden ohjaamisena yksityisille palveluntarjoajille. Valinnanvapaus yksityisen ja julkisen sektorin välillä tarkoittaa usein sitä, että varakkaat saavat hoitoa, kun taas pienituloiset jäävät jonoon.
Tämä kehitys ei ole oikeudenmukainen eikä kestävä. Julkinen terveydenhuolto ei ole pelkkä menoerä budjetissa, vaan investointi kansanterveyteen, työkykyyn ja yhteiskunnan tasa-arvoon. Kun ihmiset saavat ajoissa apua, vältetään monia vakavampia ongelmia ja inhimillistä kärsimystä. Aikainen hoito vähentää myös kustannuksia myöhemmässä vaiheessa, kun sairaudet eivät ehdi pahentua.
Vaikka taloudellinen tilanne on tiukka, ei vaihtoehto saa olla julkisen terveydenhuollon alasajo. Sen sijaan on panostettava hoitohenkilökunnan hyvinvointiin, hoitavien käsien määrään ja prosessien tehokkuuteen. Tämä tehokkuus ei tarkoita sitä, että hoitajien pitäisi juosta pää kolmantena jalkana vaan sitä, että kukin tekisi omaa koulutustaan vastaavaa työtä ja oheistyöhön palkattaisiin erikseen työntekijöitä. Säästettävää sen sijaan löytyy tyhjistä huoneneliöistä (joista MOT teki tutkimuksenkin) sekä törkeän kalliista vuokrahenkilökunnasta.
Julkinen terveydenhuolto on meidän yhteinen turvaverkkomme. Sitä ei saa purkaa hiljaa pala palalta. Nyt on aika puolustaa järjestelmää, joka ei katso pankkitiliä vaan näkee ihmisen.
Kommentit
Lähetä kommentti