Eutanasia puhututtaa suomalaisessa poliittisessa keskustelussa yhä enemmän. Pidän mahdollisena, että seuraavalla vaalikaudella eduskunnassa keskustellaan tai jopa päädytään äänestämään asiasta. Siksi näen hyväksi tässä vaiheessa ottaa asiaan julkisesti kantaa.
Eutanasia tarkoittaa lääkärin suorittamaa potilaan surmaamista antamalla hänelle kuolettavia lääkkeitä tämän toistuvasta, vapaaehtoisesta ja oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä. Eutanasian tavoitteena on ihmisen kuolema. Potilaan itsemääräämisoikeuteen perustuva oikeus kieltäytyä tarjotusta hoidosta, vaikka se jouduttaisi kuolemaa, ei ole eutanasiaa. Myöskään tarpeettomiksi nähtyjen hoitojen riisuminen ja oireenmukaiseen hoitoon siirtyminen ei ole eutanasiaa.
Suomessa eutanasia on rikoslaissa kielletty. Sen sijaan Euroopan maista se on sallittua muunmuassa Hollannissa ja Belgiassa. Sveitsissä potilas voi saada lääkäriltä apua itsemurhaan. Siinä missä eutanasia tarkoittaa useimmiten myrkkypiikkiä, avustettu itsemurha tarkoittaa tilannetta, jossa lääkäri jättää potilaan ulottuville kuolettavan lääkkeen, jonka potilaan on itse kyettävä ottamaan.
Eutanasia on ristiriidassa yleisen terveydenhoidon etiikan lisäksi myös lääkärin valan kanssa. Lääkärin vala perustuu Hippokrateen valaan ja se alkaa seuraavasti: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."
Terveydenhuollon tarkoitus on elämän säilyttäminen ja elämänlaadun parantaminen. Tämä näkyy myös Maailman lääkäriliiton lääketieteen etiikkaa linjaavassa Geneven julistuksessa 1948: "Pidän ihmiselämää hedelmöittymisestä alkaen mitä suurimmassa arvossa, enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitojani ihmisyyden lakeja vastaan."
Hollannissa, jossa eutanasia hyväksyttiin jo vuonna 2002, on säädetty, että eutanasia on lapsen toiveesta mahdollinen 16. ikävuodesta eteenpäin ja huoltajien suostumuksesta 12. ikävuodesta eteenpäin. Eutanasian salliminen ei ole vähentänyt itsemurhien määrää. Vuonna 2003 eutanasian valitsi 1626 hollantilaista ja vuonna 2015 jo 5306 hollantilaista. Samassa ajassa itsemurhien määrä kasvoi 35%.
Vaikka Hollanti ei ole Suomi, on huomattava, eutanasiassa on kaltevan pinnan vaara. Tiedetään, että kuolinapuun on turvauduttu myös tilanteissa, joissa potilaan omasta tahdosta ei ole varmuutta. Lisäksi lasten kohdalla pidän järkyttävänä, että toiset ihmiset (huoltajat) voivat Hollannin lainsäädännön mukaan päättää toisen ihmisen surmaamisesta.
Eutanasiaa perustellaan usein ihmisoikeuksilla. Kansainväliset ihmisoikeusjulistukset tunnustavat ihmisen oikeuden elämään, mutta eivät kuolemaan. Sen sijaan ihmisoikeusjulistuksissa painokkaasti puolustetaan sairaita ja ikäihmisiä - juuri heitä, joita eutanasia eniten koskettaisi.
Lääkäriliiton kanta eutanasiaan on kielteinen. Lääkäreiden näkökulmaan asettautuessani tyydyn toteamaan, että jos itsemääräämisoikeuteen vetoava potilas ei itse halua itseään tappaa, miksi hän kuvittelisi, että lääkäri tahtoisi sen tehdä?
Se, että ihminen tahtoo päättää elämänsä, ei ole ongelmatonta. Yhteiskunnassa pyritään vähentämään itsemurhia, joten tuntuu ristiriitaiselta, että samalla vaadittaisiin oikeutta elämänsä tuhoamiseen toisen henkilön toimesta. Elämä on ihmisen suurin ajallinen aarre ja mielestäni vain sen puitteissa pystytään puhumaan ihmisoikeuksista. Eutanasia on ihmisoikeuksien kertakaikkinen loppu.
On yhteiskunnan ongelma, jos ihminen ei halua elää. Mielenterveysongelmia ja kipuja on pyrittävä hoitamaan parhaan lääketieteellisen osaamisen mukaisesti. Hyvinvointivaltiota mitataan parhaiten juuri ihmisten hyvässä hoidossa ja elämänlaadun parantamisessa.
Eutanasia ei saa korvata hyvän saattohoidon puutteita. Nykylääketiede mahdollistaa tehokkaan kivun hoidon. Saattohoidossa käytössä olevien kipulääkkeiden, morfiinin ja opioidien lisäksi viimesijainen mahdollisuus on palliatiivinen sedaatio, jossa ihmisen tajunnantasoa lasketaan pinnallisesta unesta tarvittaessa nukutukseen asti.
Kukaan ei saa päätyä eutanasiaan myöskään sen vuoksi, että kokisi olevan yhteiskunnalle tai läheisille taakaksi. Eutanasia ei saa olla hoitona myöskään pelkoihin tai yksinäisyyteen. Nämä kaikki ovat yhteiskunnan ratkaistavissa olevia ongelmia. Terveydenhuoltoon on ohjattava tarpeeksi resursseja, jotta kenenkään ei tarvitsisi pelätä joutuvansa liukuhihnahoitoon, jossa yksilöä ei kohdata tai hänestä ei välitetä.
Ihmiselämä on kallisarvoinen ja ainutlaatuinen. Sitä on syytä varjella. Ihmisen arvo on mittaamaton eikä se vähene esimerkiksi vanhenemisen tai sairastumisen myötä.
Tällaisin ajatuksin,
Eero Klaavo
Savo Karjalan KD:n kansanedustajaehdokas
Luettavaa:
- Elämän ja kuoleman kysymyksiä (Wyatt John)
- Lääkäri saattajana - pohdintoja kärsimyksestä, kuolemasta ja eutanasiasta (toim. Reinikainen)
- Lääkärin etiikka (Suomen lääkäriliitto)
- Eutanasia - vastaus kärsimyksen ongelmaan (Reinikainen, Räsänen, Pöyhiä)
- Mistä on kysymys? Eutanasia (Räsänen)
Kommentit
Lähetä kommentti